Kun Sourcen ovet aukesivat

“No milloin sä voisit aloittaa?” Sourcen sisältöjohtaja Jenni Pohtala kysyy puhelimen toisessa päässä.

“Sopiiko, jos tulen heti maanantaina?” Yritän pitää ääneni ammattimaisen tasaisena siinä onnistumatta.

Osaatte varmaan arvata, mitä puhelun päätyttyä tapahtui? Muutaman riemunkiljahduksen jälkeen soitin tietenkin koko suvun läpi kertoakseni, että olen saanut viestintäharjoittelijan paikan Sourcelta.

Ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa on aina yhtä jännittävä. Vaikka koen olevani luonteeltani puhelias ja varsinainen ekstrovertti, niin jotenkin sitä vain aina jäätyy. Ensin pitää opetella kaikkien ihmisten nimet, totutella uusiin työtapoihin ja valjastaa oma luovuus toimimaan eri työtehtävissä. Varsinainen savotta!

Näiden ensimmäisten työviikkojen aikana on ollut jännä tehdä käytännössä niitä työtehtäviä, joita tein aikaisemmin koulussa harjoituksina. Pitää pohtia, miten pystyt ilmaisemaan sosiaalisessa mediassa asiasi tiiviisti tai teet verkkosivuille kiinnostavaa sisältöä. Tällä kertaa sisältö ei jää pelkästään kovalevyn syövereihin, vaan se menee asiakkaan käyttöön – ja asiakas myös maksaa siitä.

Kun minulta on kysytty, millaisia odotuksia minulla on harjoittelulta, niin jotenkin jään aina hiljaisena miettimään asiaa. Sisäinen pessimistini sanoisi, etten odota yhtään mitään, mutta sekään taas ei kuulosta kovin hyvältä.

Oikeastaan suurin syy, miksi halusin Sourcelle, oli halu oppia viestintätoimiston arjesta. Miten siellä tehdään bisnestä ja kontaktoidaan asiakkaita? Kuinka paljon ihmiset pääsevät käyttämään omaa luovuuttaan, ja mitä sellaisesta maksetaan? Jos näihin kysymyksiin saan vastauksen seuraavan viiden kuukauden aikana, niin se on suuri voitto!

Tietenkin toivon saavani arvokasta työkokemusta, jonka turvin on helppo lähteä jatkamaan seuraavaan paikkaan. Nauroimme työkaverin kanssa kahvitauolla, että meikäläisellä on melko monta työvuotta vielä edessä.

Kesäkuussa kuulette, miten miehen kävi, joten palataan asiaan!

 

Ismo Puljujärvi

viestintäharjoittelija