Suomineito hurmaa myös teillä

”Ajatella, en ole vielä kertaakaan elämässäni tehnyt piparkakkutaloa”, mainitsin loka-marraskuussa toimistolla suunnitellessani nyt kolmatta kertaa Suomen maastohiihtojoukkueen huoltorekan ulkoasua.

Ja jos piparkakkutalossa on paljon osia, niin kyllä on myös tässä monenmoista palasta: on sivu- ja takapahkaa, logoa, kylkeä, ovea, terassinkaidetta ja sauvatynnyriä.

Ajossa rekka ei toki näyttäydy koko komeudessaan, mutta pituutta talvisten teiden mahtipontisella kulkupelillä on peräti 14 metriä, ja korkeutta kahdessa kerroksessa avattuna huikeat 6,5 metriä.

Melkein kuin kerrostalo! Hmm, liikkuvia osia, innostun – kuin Transformers. Työstä syntyvä innostus on kyllä asia, josta olen erityisen kiitollinen, unohtamatta ihmisiä, joiden kanssa tehdään töitä yhdessä.

Matka alkaa

Kaikki alkoi valokuvista, ja valokuvaaja Jesse Väänänen oli saanut Suomen maastohiihtäjistä irti juuri sitä asennetta, mitä ideoimme suunnittelupalaverissa yhdessä Hiihtoliiton Soili Hirvosen kanssa.

Tästä oli hyvä lähteä rakentamaan kokonaisuutta. Mielikuvitus rakastaa luovaa työtä ja inspiraatio vie mukanaan. Ja tässä rekassahan oli neljä kylkeä työstettävänä, joten työmaata riitti.

Halusin luoda tähän hieman erilaista, raikasta ja huomiota herättävää fiilistä, joka pysyy mukana koko kauden.

Suomen maastohiihtojoukkueen huoltorekka liikkuu meillä ja maailmalla. Tämän vuoden rekan kyljessä olevat Suomen liput saivat mielessäni innoituksensa atleettisen linjakkaasta suomineidosta.

”Kyllä näillä kyljillä kehtaa hurmata teillä, ja kääntää päitä”, mietin. Lisäksi on ihmeellistä ajatella, että rekan kyydissä kulkee jopa 900 paria kirkkaimpien hiihtotähtiemme suksia. Aikamoinen rekka!

Tien päällä

Iltalehti ehti jo julistaa rekan komeimmaksi Rukalla, joten siinä kalpenivat naapurienkin, kuten Ruotsin ja Norjan huoltorekat. Itsenäisyyspäivänä bongasin Suomen rekan Lillehammerista. Lippu liehui sen katolla, ja tunsin iloa sekä myös ylpeyttä tehdystä työstä. Seuraavaksi huoltorekka jatkaa matkaansa Tour de Skille Sveitsiin ja Italiaan – ja uskon sen herättävän positiivista huomiota myös siellä.

Täytyy kyllä myöntää, ettei homma ole pelkästään inspiraation ilotulitusta. Olin minäkin muutaman kerran kalpea pähkäillessäni piirroksia sekä laskeskellessani palasten kokoja sekä hinkatessani yksityiskohtia.

Mutta sirotellessani viimeisiä lumihiutaleita luomaan raikasta talven taikaa Suomen hiihtosankareiden ympärille tuntui mahtavalle. Usein se meneekin niin, että tuntuu mahtavimmalta, kun tietää tehneensä!

Uskaltaisikohan sitä vihdoinkin tehdä -nyt vaikkapa joulun välipäivinä- sen piparitalon? Pitää vain muistaa, että sokeri on kuumaa. Mutta niin ovat moottoritietkin.

Katso lisää kuvia huoltorekasta Suomen maastohiihtojoukkueen Facebookista ja Instagramista!