Viestinnän pahis: kiepsuttelija

“Media vääristelee” tai “median ajojahti” ovat selityksiä, joilla valokeilaan joutuneet monesti perustelevat saamaansa negatiivista huomiota. Salaliittoteorioista huolimatta tylsä totuus on välillä se, että media kertoo kohteestaan silkkoja faktoja, mutta sellaisia faktoja, joita kohde ei haluaisi kertoa.

Kirjoitin vähän aikaan sitten siitä, miten Ylen kauppakeskus Rediä koskevassa uutisoinnissa yhtä yrittäjää mahdollisesti uhkaava konkurssi oli muuttunut sellaiseen muotoon, että viisi yrittäjää on jo tehnyt konkurssin. Uutisiin voi ja saa siis myös suhtautua kriittisesti.

Median vastapuoli eli tiedottavat organisaatiot ovat myös paikoin saaneet osakseen syyttelyä vääristelystä tai lievemmilläänkin yksipuolisten näkökantojen esiin tuomisesta. Englanniksi tätä kutsutaan kiepsuttamiseksi (spin) ja meitä viestijöitä kiepsutustohtoreiksi (spin doctor) – ja erityisesti yrityselämää ja politiikkaa pidetään kiepsuttelijoina.

Niin toimittajat kuin suuri yleisökin suhtautuvat sen sijaan yleensä järjestöihin myönteisesti, huomattavasti myönteisemmin kuin yrityksiin, ovathan ne voittoa tavoittelemattomia. Järjestöpuolella on kuitenkin aivan samalla tapaa oma agendansa ajettavana, olkoonkin, että se ei ole kaupallinen agenda. Kuukausi sitten uutisoitiin, että joukko tunnettuja suomalaisia oli hakenut omilla ansioluetteloillaan, mutta romaninimillä, töitä 54 työpaikasta saamatta yhtään ainutta kutsua työhaastatteluun.

Tarina oli koukuttava, mutta myöhemmin siitäkin paljastui ongelma: ainakin yksi yritys oli yrittänyt tuloksetta ottaa “Tamara Nymaniin” yhteyttä. Huomattuaan uutisen vesittyneen Ilta-Sanomat alkoi kaivella tapauksen taustoja tarkemmin ja pyysi tempauksen järjestäjiltä ansioluetteloita nähtäväkseen. Lehdessä heräsi kiinnostus, miten mm. Tuomas Enbuske voisi hakea omalla CV:llään työtä paljastumatta. Tv-tähtiä kun maassamme ei kovin montaa ole. Useista pyynnöistä huolimatta tempauksen järjestäjä kieltäytyi luovuttamasta ansioluetteloita lehdelle.

Emme tiedä, millaisia ansioluettelot olivat. Yksi haastattelukutsu 54 hakemuksen pohjalta ei sekään ole paljon. Romanit kohtaavat varmasti yhä syrjintää työasioissa. Jos kampanjan faktat eivät kuitenkaan ole kohdallaan, julkisuus voi kääntyä nopeasti suopeasta kriittiseksi.

Organisaatioviestijälle, tai kiepsuttajalle, onkin äärimmäisen tärkeää varmistua, että kaikki faktat pitävät kutiinsa. Kun tehdään tutkimuksia tai selvityksiä, pitää varmistaa, että tutkimusmetodiikka kestää kriittisen tarkastelun eikä se ole vääristänyt tuloksia. Ilta-Sanomien selvityksestä käy ilmi, että romanihaasteessa työnantajien yhteydenottoja odotettiin vain joitakin päiviä ja poissuljetun työnantajan yhteydenotto tuli aikarajan jälkeen. Jos huomataan, että tilanne on muuttunut, kannattaa tehdä uusi tiedote ja kertoa avoimesti asiasta. Näin potentiaalinen kriisi voidaan saada käännettyä helposti organisaation voitoksi. Muuten syntyy helposti maine kiepsuttelijana.

 

Juhani Pajunen
Senior Advisor